Ilkan kuvat

Päätinpä sitten kuitenkin muuttaa tuonne Bloggerin puolelle, uusi osoite näille jorinoille on ilkankuvat.blogspot.com.

Me tuon kultani kanssa emme kauheasti nauti jouluhössötyksestä. Juhlan uhkaavasti taas lähestyessä päätimme karata Prahaan koko ajaksi. Seuraavassa matkan valokuvallista satoa.

Prahan linna yövalaistuksessa

Kuvassa myös Kaarlen silta.

Yökuvauksessa kaupungissa on se etu, ettei tukipistettä kameralle tarvitse kauaa haeskella. Statiivia ei lomaillessa kuitenkaan viitsi mukana kanniskella, joten sitä tulee käyttäneeksi milloin mitäkin pintaa. Semmoinen hernepussi-mallinen kamerajalusta olisi tietysti kuin tehty näitä juttuja varten.

Utuinen Vltava

 Näkymä Prahan eläintarhan alueelta yli Vltavan, kukkulalla joku tunnistamaton raunio.

Vanha kaupungintalo

Prahan vanhan kaupungintalon torni yövalaistuksessa. Tornin juuressa on kuuluista astronominen kello, jonka lyödessä tasatunnein väkijoukko on niin sankka että tuskin sekaan mahtuu. Tässä valaistuksen vangitseminen onnistui mielestäni ihan mukavasti.

Tulitaiteilua Kaarlensillalla

Kaarlensilta oli iltaisin tupaten täynnä turisteja, ja jonkin verran oli seassa ihmisten viihdyttäjiäkin, kuten tämä melko taitava kaveri. Yllätyin oikein itsekin kun yksi monista otoksistani vangitsi liikkeen ja dynaamisen asennon.

Pyhän Vituksen katedraali

Tämän kirkon sisätilojen vaikuttavuutta on vaikea yrittää tuoda ilmi valokuvaamalla. On vallan runsaudenpula kuvauskohteista. Kuvan vasemman laidan melko pimeän alueen olisi jälkikäteen miettien voinut rajata pois. Mietin myös perspektiivin oikaisua jälkikäteen, samaten kuin tämän kolmen kuvan panoraamaotoksen tapauksessa.

Malá Stranan katot

Melko mainio tulos tuolla Ixuksen panoraama-"automatiikalla".

Lopuksi pari kuvaa paikasta, johon kiteytyy aika hienosti asioiden katoavaisuus: Kostnice Sedlec -luukirkko Kutná Horan kaupungissa. "Mitä te olette, me olimme. Mitä me olemme, te tulette olemaan."

Luuvaasi

Valoa tunnelin päässä

Talvi tuli kertarysäyksellä. Tuuli ja sen pieksämä pakkaslumi tekivät valaistuista kävelyreiteistä tunneleita kylmässä ja pimeässä. Näissä kuvissa ei tuota myräkän voimaa oikein aisti mutta jotain sentään siitä rauhoittavasta hämärästä ja pehmeistä valosaarekkeista. Kohinaa voisi olla vähemmänkin, eikä ilmassa pyörteilevää lunta näe. Jään miettimään miten sen voisi parhaiten kuvaan vangita... Kenties jonkin kirkkaan ulkovalon valokeilaan, mutta herkkyys ei taida kamerassa riittää, suljinnopeus kun pitäisi varmaankin saada suuremmaksi.



Tässä vähän varjoleikkiä. Puut ovat vielä lehdessä ja tuuli heilutti yhden oksia katulampun alla. Kuva vaan toistui mielestäni hieman vähemmän värikylläisenä kuin olisin halunnut, valon lumella pitäisi olla oranssimpaa. Enpä vaan nyt jouda värikorjailemaan.

Harmittaa hieman kun meni Rajalan digiviikko-tarjous EOS 350D-kitistä sivu suun. Pakettia oli Helsingin liikkeessä kokonaiset 20 kappaletta, ja soitettaessa sanoivat että kaikki menivät ensimmäisen viiden minuutin aikana. Onneksi tuo kitti ei kuitenkaan esimerkiksi Saksasta ostettaessa näemmä ole paljoakaan tuota tarjoushintaa kalliimpi, joten voipi olla että jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa laajennan arsenaaliani digitaalisella järjestelmäkameralla. Olisi siitä kyllä ehdottomasti apua, käsizoomin käyttämiseen kun olen niin kovasti filmikameralla kuvatessani tottunut. Lisäksi käyttökelpoinen herkkyysalue kasvaisi huomattavasti joten tässä hämäräkuvauksessakin olisi huomattavasti enemmän järkeä.

Ei omaa panosta tässä, mutta pakko mainita hienosta ja tavanomaisesta poikkeavasta astronomiakuvasta: Kuun ja Venuksen sirpit samassa kuvassa ja vieläpä päiväsaikaan. Kuva on Nasan Astronomy Picture of the Day -sarjasta josta on jossain RSS-syötekin, en sitä vaan nyt ehdi kaivella.


Technorati Tags: astronomia, valokuvaus, taivas, kuu

Kyltissä oli hupaisa kirjasin ja hieman retro asettelu, ja se valaisi kostean tiiliseinän mielenkiintoisesti — mitä tässä ei harmi kyllä oikein näe. Tässä ensimmäisessä otoksessa on mielestäni muuten parempi sommittelu, mutta toinen rakennus jäi harmittavasti pilkistämään kuvan alalaitaan.

Tämä toinen on sikäli parempi että seinä ei tullut niin tummaksi ja toinen rakennus ei näy, mutta kyltin taakse jäävät oksat hieman häiritsevät. Lisäksi kuva on nojallaan vasemmalle, jonka takia katse ei tunnu oikein johtuvan mihinkään. Ensimmäisen kuvan tapauksessa siinä auttaa kyltin voimakas perspektiivi.

Sophie lepää. Talossa on rauha.

Nukkuva kissa vääntyy usein niin ihmeelliselle väkkyrälle ettei sitä voi olla kuvaamatta. Lähes yhtä hämmästyttävä kuin asentovalikoima on se, kuinka tuo sama otus oli vain viisi minuuttia sitten pitkin seiniä kiitävä karvasta, hampaista ja kynsistä koostuva meteori.

Syksy on mukavaa. Lehtien värit jos jokin saa aina kuvaushalut heräämään. Olin tulossa töistä kotiin kun takapihan vaahteranlehtimeri osui silmään, joten ei muuta kuin kamera makroasetukselle.

Ilman kääntyvää näyttöä (tai järkkäriä ja ylhäältä katsottavaa etsintä — mikä sen nimi nyt olikaan) on näitä kuvia vaikea sommitella. Hain jotain mielenkiintoista kuvakulmaa ja jälkimmäisessä kuvassa siinä kohtalaisesti onnistuinkin, vaikka jälkikäteen olenkin sitä mieltä että olisi pitänyt tarkentaa aivan lehden takareunaan. Valokin oli tuommoista melko tasaisen ilotonta jo tuossa vaiheessa päivää, mutta onhan noissa silti melko pirteät värit.